Almost next to my home is a beautiful and nostalgic residential area called Männistö. It was built in the end of 1900 century and in the beginning of 2000 century. The big wooden houses are built in form of a rectangle and there is a nice yard inside the rectangle. It is amazing how large the yard is. You can not really perceive the size of the yard from the street.Kotikulmillani on Männistön kaunis ja nostalginen asuntoalue. Männistö rakennettiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Se oli Rauman ensimmäinen työväen asunto-osakeyhtiö. Talot on rakennettu suorakulmion muotoon, niin että niiden keskelle jää suuri piha-alue. Piha-alue on yllättävän suuri, kadulta sitä on vaikea hahmottaa.
My friend's small oasis.
Ystäväni minikeidas.
A tiny rainbow.
Pieni sateenkaari.
Last weekend the people of Männistö had a yardsale. It was nice to walk there and I even bought a few things. In Männistö you feel a strong sense of community. It is something you nowadays rarely feel. In Finland the neighbours don't necessarily know eachother or say "Hello!" when they see their neighbour. That is sad. In Männistö I got the feeling that everyone were ready to help their neighbour, but also give them their space. It was the 4th annual yardsale this year. It is nice tradition to have this type of event with your neighbours and same time get rid of the old stuff you don't need anymore. As a child I lived in a small village where you coul always count on your neighbour if you needed help. Männistö reminded me of my childhood.
Viime viikonloppuna Männistössä oli pihamarkkinat. Perinne on jatkunut jo neljä vuotta. Viihdyin markkinoilla kauan. Tein löytöjä ja juttelin ihmisten kanssa. Männistössä on omituinen ja ihana yhteisöllisyyden tunne, johon harvoin enää törmää. Ihmiset olivat valmiita antamaan apua naapurilleen, mutta myös antamaan tilaa muille. olen asunut lapsuuteni pienessä kylässä, jossa naapuriapuun voi aina luottaa. Jotain samaa tunsin täällä. Markkinat ovat hyvä tapa puuhata jotain yhteistä naapureiden kanssa ja samalla myydä omat tarpeettomat tavaransa.
I could easily live here.
Voisin hyvin asua täällä.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin minäkin, asua siellä! Kaunista Raumaa! Kaunis ystäväsi minikeidas.
VastaaPoistaAsuin siinä lähellä lapsuuteni, hauskaa seurata kuvakertomusta ent. kotikaupungista, kiitos!
VastaaPoistaVoi mitkä siniset rappuset, ihanat!
VastaaPoistaJa tuo Männistö-pitsiverho! Mun lapsuudenkodin nimi on Männistö (niinkun varmaan tuhannen muunkin suomalaistalon...), olispa hieno tuollanen verho sinne. Ja sopis muutenkin kun siinä on nuo kissat, kun siellä meidän Männistössäkin on jokunen kissa...
Syysleimu, samoilla linjoilla ollaan siis :)
VastaaPoistaArle, kiitos kommentistasi! Onpa hauska sattuma!
Hilja, ihana sattuma tämäkin. Aika hyvin sait verhon kuvasta selvää, vaikka kuva on suhruinen. Minuakin viehättivät siniset rappuset, siksi ne ikuistinkin salammiten.
Pitääpä sanoa miehelle, että kun käydään kotikulmillaan Raumalla seuraavan kerran niin katsastetaan tuo männistö vaikka koiranulkoilutuslenkillä.
VastaaPoistaIhania kuvia ja mielenkiintoista tekstiä!
VastaaPoistaHistoria kiehtoo.
eilen tänään huomenna, Männistö on minusta niin sympaattinen, että kyllä sitä kannattaa kurkkia. Hauskaa,että teilläkin on jokin yhteys Raumaan,
VastaaPoistaPink Links, kiitos. Minuakin kiehtoo historia ja nyt vanhemmiten myös kotiseutuni historia.
Tulin vielä tänne Männistöön kuvittelemaan pinkin kalpeana hohtavaa taivasta, jonka sinä näit:)
VastaaPoistaPink Links, kiitos kun tulit!
VastaaPoista